Tuntuma ja lämpö pysyy yllä.

Joutsenpari on jälleen rannalla.

Yhdessä.

Vapaus lentää minne vaan ja sama äijä vierellä koko elämän, sanoi tyttöni.

Hymyilen kyyneleet silmissä.

Arvoituksellinen? Salaperäinen? Mystinen?

Mukava, kivaa seuraa. Asiallista. Rentoa ja reilua.

Ystävällinen, samanhenkinen.

Kiinnostava ja innostava.

Lähestyt, mutta pidät välimatkaa.

Ei, en halua satuttaa. En halua, että säädetään liikaa.

Innostuin liikaa, karkotin sinut?

Liian paljon asiaa haukattavaksi,

kuinka voisin muuttua tavalliseksi.

Tiedän ja näen liikaa ja se näkyy minusta.

Todellista?

Yritit kertoa ja sanoit "kunpa sinä tietäisit, ihan oikeasti"

Mitä?

En osaa sitä sanoiksi pukea, mutta silmäsi näytti sisimpääsi.

Tiedät ja ymmärrät jotakin, joka jää monelta oivaltamatta,

ääneen sanomatta.

Rauhaa sisimpääni.

Itsetietoisuuden huipulle,

tiedän mitä siellä on luvattu minulle.

Olen nähnyt sen.

Näetkö sinäkin?

Siivet valmiina lentoon.

Lupaus, että surunhämärät verhot väistyy.

Toivo, että sydämen veriset haavat sulkeutuu.

Mahdollisuus, että pelon uuvuttamat hetket murskautuu jalkojen alle.

Annoit kukan, vaikka se ei ole tapaistasi.

Näin, että se oli valikoiman paras ja kallein.

Pyyteettömästi annettu ja vastaanotettu.

Olet kertonut pitäneesi minua kuin kukkaa kämmenellä.

Suojellut ja pitänyt turvassa.

Tunsin ja tiedän sen.

Rakkauteni sinua kohtaan,

kalleinta ja arvokkainta mitä sisältäni löytyy,

on kuin kukka, jonka minulle annoit.

Sinun tuomasi kukka voi hyvin.

Sinun kädelläsi oleva kukka.

Miten se voi?

Nostit sen ruukusta pois, ravistelit mullat.

Taitoit varren poikki.

Paiskasit julmasti maahan.

Jatkoit polkemista, vaikka mitään murskattavaa ei enää ollut.

Sinä et ole tietämätön seurauksista, tuskasta ja kärsimyksestä,

etkä siitä kuinka minuun sattuu.

Sinä tiedät mitä tämä voi sinulle maksaa.

Miksi?

Koska sinä et välitä.

Itsestäsi, siitä sielusta, jolle annoin osan itseäni.

Kalleinta, mikä oli saatavissa.