Sinä tulit.

Annoit kukan, vaikka se ei ole tapaistasi.

Näin, että se oli valikoiman paras ja kallein.

Pyyteettömästi annettu ja vastaanotettu.

Olet kertonut pitäneesi minua kuin kukkaa kämmenellä.

Suojellut ja pitänyt turvassa.

Tunsin ja tiedän sen.

 

Rakkauteni sinua kohtaan,

kalleinta ja arvokkainta mitä sisältäni löytyy,

on kuin kukka, jonka minulle annoit.

Sinun tuomasi kukka voi hyvin.

Sinun kädelläsi oleva kukka.

Miten se voi?

 

Nostit sen ruukusta pois, ravistelit mullat.

Taitoit varren poikki.

Paiskasit julmasti maahan.

Jatkoit polkemista, vaikka mitään murskattavaa ei enää ollut.

Sinä et ole tietämätön seurauksista, tuskasta ja kärsimyksestä,

etkä siitä kuinka minuun sattuu.

Sinä tiedät mitä tämä voi sinulle maksaa.

 

Miksi?

 

Koska sinä et välitä.

Itsestäsi, siitä sielusta, jolle annoin osan itseäni.

Kalleinta, mikä oli saatavissa.